sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Missä motivaatio ja yritys?

Hei rakkaat. Kirjoittaminen on se mun juttu ja olen aina tiennyt sen. Olen kirjoittanut niin henkilökohtaista blogia kuin tätäkin, päiväkirjaa ja koulutehtävissä sormeni ovat vain syyhynneet näppäimistöllä. Tätä tykkään tehdä. Tosin, tykkään kirjottamisesta vain silloin kun aihe on mieluinen. Niin kuin tässä: laihduttaminen. Okei, normaalipainoisena vihaan sanaa laihduttaminen, sillä normaalipainoisen ei tarvitse laihduttaa. Mutta ylipäätään terveelliset elämäntavat. Liikkuminen ja syöminen.

Kirjoittaminen ei ole kuitenkaan nyt ole ollut helppoa tänne. Olen muuttanut tapani täysin siihen, millainen olin silloin kun vihasin itseäni eniten. Söin miten sattuu ja liikuin kun jaksoin. Olen pitänyt vuoden alussa ja helmikuun alussa sellaiset 3 viikon puristukset, ilman herkkuja ja paljon liikkuen. Mutta niissä väleissä aina vetänyt herkkuja kaksin käsin. Ja varsinkin nyt olen ollut kipeänä ja olen maannut ja syönyt. Miksi??

Olen päässyt pois ortoreksisesta elämänkuvasta mikä oli vahvasti minulla mukana. Laskin kalorit, ja itkin jos satuin syömään suklaata. En nähnyt peilissä mitään positiivista vaikka painoin 48kg. Olin allapäin ja näin itseni aina läskinä ja rumana. Todellisuus oli ihan eri. En tykännyt kropastani sellaisenakaan.

Nyt ollaan sitten taas tultu ylöspäin ja vaaka näyttää noin 56 kiloa. Ei paha, koska pituuteni on 162cm. Eli ihan normaalilukemissa mennään. Mutta peilistä näen mahapömpön ja turvonneen ulkomuodon, koska en ole jaksanut liikkua ja olen syönyt epäterveellisemmin kuin pitkiin aikoihin. Tottakai kroppa näyttää löysältä ja ei-hyvinvoivalta. Niin se vain menee.

Mutta haluanko mennä epätoivoon? Siihen, että itken vain kuinka läski olen ja sitten taas mussutan suklaata perään? Ei, en halua. Ei se elämäntapamuutos ole ihmeellinen. Olen tehnyt sen ennenkin. Harmittaa vain, että joka kerta kun tänne kirjoitan olen täynnä uutta puhtia ja voimaa jatkaa, sitten se stoppaa. Miten saisin itseni pidettyä kasassa? Laatimalla kunnon suunitelman.

En vain selittelemällä itselleni kuinka syön puuroa aamuisin ja 3 h välein terveellistä ruokaa. Herranenaika, tarvitsen kunnon suunitelman. Mieluummin vedän tavoitteet tappiin ja piiskaan itsestäni vaikka 5 viikon ajan uutta "minää" ja sitten katson, miten olen edistynyt.

Koska maanantai on paras päivä aloittaa, aloitan huomenna. Nyt olen taas uusi minä ja käännän suunnan kohti parempaa. Mä pystyn siihen. Mä pystyn.

Ei saa tehdä sellaisista asioista hankalia, mihin voi itse vaikuttaa ja mitkä riippuu vain omasta itsestään ja päänsisäisestä toiminnasta. Mä palaan ja toivottavasti tosi positiivisin fiiliksillä ♥

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

2017

2017 tammikuun kahdeksas päivä, vuotta mennyt tosi vähän. 8 päivää ilman herkkuja ja uudella asenteella vuoteen.

Loppuvuosi meni niin-ja-näin. Pääsin lääkkeistä eroon, paitsi tietenkin biologinen pitää mut hengissä, mut noista napeista pääsin nyt ainakin hetkeksi eroon. Söin tosi paljon roskaa ja kyllähän vaa'alla luku nousi ja ulkomuoto "pehmeni". Mutta en stressaa. Haluan vain lopettaa taas sen herkkujen ahtaamisen itseeni ja löytää "balanssin" treenin ja ruoan suhteen. En näköjään osaa kuin aina vetää liikaa tai liian vähän...

Treenit aloitin uudestaan tällä viikolla joulu ja uudenvuoden tauon jälkeen. 3 kertaa olen käynyt tällä viikolla ja koitan nyt nostaa sen tuohon 3-5 kertaan. Aloitan ensi viikolla 5 viikon työharjoittelun, jossa olen kiinni todella paljon tehtävillä ja tietenkin 7h työpäivillä. Eli focus menee kokonaan opiskelujen suorittamiseen. Sen takia balanssi treeneissä olisi noin 4, mutta ilman paineita.

Sen takia ruoka olisi nyt ja muutenkin iso asia keskittyä. Mun ei tarvitse laskea jokaista suupalaa, mutta katsoa syönkö taas sen 10g jogurtin vai mieluummin sokerittoman protskurahkan? Valintojahan ne on. Korvannut herkut olen vähärasvaisilla poppareilla, vesimelonilla ja dippivihanneksilla.

En ole tosin kirjoitellut tänne, koska mitä iloa siitä olisi ollut? Olen syönyt joka päivä jotain epäterveellistä, enkä ole liikkunut. Nyt kun olen "jo" viikon jaksanut tsempata, uskon, että tämä lähtee taas rullaamaan. Hitaasti mutta varmasti!

Uskon, että tulossa on jännittävä vuosi. toivon vuodesta posiitiivista, vähän sairauden kanssa ongelmia ja koulun hyvin menevistä, sekä tietenkin parisuhteen kulkemista hyvin. Vuosi tulee tänä vuonna täyteen ♥

Palaillaan asiaan
xoxo minä

tiistai 11. lokakuuta 2016

Jos uskaltaa jo hymyillä :)

Ihanaa päästä kirjoittamaan!! Sairaalajakson jälkeen sain kuumetaudin ja siinä menikin sairaalasta pääsyn jälkeen loppuviikko maatessa. Tuntui silloin muutenkin ettei mikään helpottanut ja mahaa kramppasi ja napsin särkylääkettä särkylääkkeen perään. Minä joka ei pystynyt vielä pari vuotta sitten ottaa särkylääkettä pääkipuun, koska "en halunnut ylimääräistä mun kehoon"... jep jep.

Kun kuume laski ja olo parani, ekat päivät koulussa oli tuskaa. Väsytti, ahdisti ja treenamattomuus painoi mieltä. Puolitoista viikkoa ilman kunnon treeniä ja sitten kun palasin treenaamaan oli taas kuin nollasta oltaisiin liikkeelle lähdetty. Monet varmasti tietävät tämän tunteen.

Mulla vielä alla isot kortisonit ja muut lääkitykset, jotka edesauttoi kunnon alas menemistä nopeasti. No ei auttanut kuin puskea eteenpäin. Ja voin nyt sanoa kuinka ylpeä olen itsestäni, että jaksoin mennä salilla ja jaksoin treenata, vaikka se tuntui tuskalta ja sellaiselta, etten enää ikinä pääse siihen kuntoon tai mielialaan mikä mulla oli ennen taukoa. Puolitoista viikkoa ja tuollaista jälkeä se jo tekee... huh huh.

Aloitin samoilla saliohjelmillani, mutta vähensin painoja ja tein vähemmän toistoja. Nyt taas tuntuu, että olen päässyt kiinni "entiseen" ja treeni taas kulkee. Vaikka kortisoni varmasti hidastaa, mutta kunhan pääsen salille ja saan lihaksissa tuntumaan, voin olla ylpeä.

Viime viikolla esimerkiksi kävin 5 kertaa salilla. Vaikka nyt sain riesaksi yskän, joka on sitkeässä, niin silti salilla oon käynyt muistaen onneksi levätä välillä.

Sitten syömisiin. Se on ollutkin enemmän haasteena. Kun yhdessä vaiheessa mulla kirjaimellisesti tuli vain kaikki ulos, siirryin siihen asenteeseen, että nyt syön syön syön. En katsonut sokerimääriä tms. vaan söin, että yksinkertaisesti jaksoin. Mulla oli vielä aamuisin sellaista pahoinvointia, etten meinannut saada mitään alas ja sitten illalla tankkasin. Toki tämä oli eri tilanne, kun kaikki tuli suoraan ulos mitä suuhuni pistin.

Nyt sitten taas pitäisi siitä päästä eteenpäin, että maha taas toimii hitaammin. Olen nyt kyllä arkipäivät syönyt mielestäni hyvin -  ja säännöllisesti. Viikonloppuna onkin sitten mennyt vähän niin ja näin, kun poikaystävän kanssa aina tulee herkuteltua tosi paljon. Mä en oikein osaa sanoa onko se kuinka hidastava tekijä kun tuppaan niin paljon viikonloppuisin herkuttelemaan. Ja tosi huono omatunto siitä sitten jää koko viikoksi, mikä kyllä antaa motivaatiota sitten taas arkipäivät syömään hyvin.

Paino on siellä 53kg, mikä on musta ihan kohtuullinen. Pituuttakin tullut vielä lisää tässä, joten vaikka pari kiloa tullut lisää niin se tasoittaa. Kroppa ulkoisesti on vähän niin-ja-näin. Välillä tuntuu, että kunto on kireä ja ylävatsalihakset sieltä vielä tulee esille ja välillä taas maha tosi pyöreänä (joo turvotusta tietenkin), ja muutenkin kroppa löysänä. Tietenkin se mitä syö ja näin, vaikuttaa paljon. Mutta silti on vaikea saada sellaista realistista otetta, että miltä tämä mun kroppa at the moment nyt näyttää.

Tavoitteita tai toiveita olisi kyllä kiristää varsinkin mahan aluetta niin, että saisin siitä itsevarmemman olon. Joo turvotukselle ei voi silloin tällöin mitään, kun mun maha on muutenkin mitä on, mutta perusilme olisi hoikka vatsa jossa näkyisi lihaksia. Kyllä kiitos!!! No se vaatisi sen ruokavalion täydellisen viilaamisen...

Muuten oikeastaan voin olla ihan semi-tyytyväinen. Toki peruslöysää voisi kiristää, mutta ne on sitten seuraava askel joka liittyy paremmin ruokavalioon.

Haluaisin nyt ehdottomasti päästä enemmän tänne kirjoittelemaan, nytkin ehdin koska mulla on tänään erikoisvapaapäivä. Muuten vie aikaa koulu ja treenit jo tosi paljon.

Mutta palaillaan pian,
pus pus  ♥